YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNOISSA KÄYTETTÄVÄÄ PISTEYTYSTYÖKALUA ON MUUTETTAVA

Vuodesta 2020 lähtien yli puolet uusista yliopisto-opiskelijoista on valittu todistusvalinnalla, joka perustuu ylioppilastutkinnon pisteytystyökaluun. Pisteytystyökalun lukio-opintoja ohjaava vaikutus on ollut merkittävä.

Pisteytystyökalu ohjaa monien lukio-opiskelijoiden valinnaisia opintoja, eivät esimerkiksi oma kiinnostus tai omat vahvuudet. Valitsematta jää usein opintojaksoja, jotka esimerkiksi edistävät laaja-alaista osaamista sekä demokratia- ja tekstitaitoja.

Oppiaineet, kuten pitkä matematiikka ja muut luonnontieteet, joista pisteytystyökalussa saa paljon pisteitä, ovat kasvattaneet suosiotaan muiden oppiaineiden kustannuksella. Pitkän matematiikan opintojaksomäärä on suuri, minkä vuoksi sen valinneet opiskelijat yhä harvemmin suorittavat kielten ja reaaliaineiden valinnaisia opintoja.

Monien lukiolaisten motivaatio on heikentynyt opiskella pakollisia opintojaksoja niissä oppiaineissa, joiden ylioppilaskokeisiin he eivät aio osallistua. Näiden lukiolaisten taidot ja yleissivistys jäävät usein heidän potentiaaliaan heikommiksi. Tällöin myös heidän menestymismahdollisuutensa heikkenevät niissä oppiaineissa, joiden ylioppilaskirjoituksiin he osallistuvat. Esimerkiksi motivaatio-ongelmat reaaliaineissa heikentävät pakollisessa ylioppilastutkintoaineessa äidinkielessä tarvittavia tekstitaitoja.

Pisteytystyökalu on myös johtanut lukio-opintojen pidentymiseen ja jatko-opintoihin pääsyn hidastumiseen monien kohdalla. Useat lukiolaiset pyrkivät maksimoimaan menestymismahdollisuutensa ylioppilaskirjoituksissa hidastamalla opintojaan. Tämän lisäksi moni jää kierteeseen korottamaan ylioppilastodistuksen arvosanoja, koska ne eivät riitä tavoitellun opintopaikan saavuttamiseen.

Todistusvalinnan tulisi huomioida oppiaineet nykyistä tasapuolisemmin ja tukea lukion yleissivistävyyttä. Siinä saatavien pisteiden sitomisesta oppiaineiden opintojaksojen määrään tulisi luopua. Opiskelijan tulisi saada eniten pisteitä niistä ylioppilaskirjoitusten oppiaineista, joihin liittyvää oppiainetta hän hakee opiskelemaan yliopistoon. Esim. olisi opiskelijan edun mukaista, että hän saisi matematiikkaa enemmän pisteitä yhteiskuntaopista hakeutuessaan opiskelemaan yliopistoon yhteiskuntatieteitä.

Vaihtoehtoisesti yliopistot voisivat käyttää samaa pisteytysjärjestelmää, jota ammattikorkeakoulut käyttävät ja jossa pisteytetään viisi ylioppilastutkinnon oppiainetta joukosta äidinkieli, matematiikka, vieras / kotimainen kieli, kaksi reaaliainetta / vierasta kieltä. Näistä hakijalle paras pisteitä tuottava yhdistelmä huomioidaan.

Tämä pisteytysjärjestelmä vähentäisi opiskelijoiden painetta tietää jo lukion alkuvaiheessa, mihin he hakeutuvat jatko-opintoihin. Se ehkäisisi nykyistä paremmin opintojen aikaista stressiä ja lisäisi motivaatiota opiskella juuri niitä ainekokonaisuuksia, joiden sisältöihin jatko-opinnot perustuvat.

Mirva Ikola, Liikunnan ja terveystiedon opettajat LIITO ry.

Outi Vilkuna, Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry.

Eero Kitunen, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.

Ilmari Hirvonen, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry.

Anne Riekkinen, Psykologianopettajat PSOP ry.

Lukas Virtala, Suomen Lukiolaisten liitto