Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat LIITO ry:n eduskuntavaalitavoitteet 2027

1) Liikunnanopetuksen vahvistaminen: lisätään liikuntatunteja perusopetuksen tuntijakoon ja määritellään opetusryhmien kokoon yläraja

2) Lukion liikunnan hajauttaminen joka viikkoiseksi oppiaineeksi 

3) Ammatillisen koulutuksen opiskelijoille tasa-arvoinen liikunta- ja terveyskasvatus lukio-opiskelijoihin nähden

4) Terveystiedon opetuksen lisääminen yläkoulussa ja toisella asteella

5) Opetuksen olosuhteet kuntoon 

Lue alempaa kunkin tavoitteen tiivistelmä ja tarkennus.

Liikunnan ja terveystiedon opetus on investointi kansanterveyteen, oppimiseen ja työkykyyn. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa (1). Vaikuttavilla liikuntaa ja hyvinvointia edistävillä toimenpiteillä voidaan merkittävästi vähentää yhteiskunnallisia kustannuksia ja lisätä väestön terveyttä, osallisuutta ja tuottavuutta. 

Liikunnanopetuksessa liikunnan edistämisen ammattilainen tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren yhdenvertaisesti läpi koulupolun antaen tarvittavia taitoja, tietoja ja asenteita kaikenlaisista lähtökohdista ponnistaville liikkujille. Siksi opetuksella on merkittävä rooli liikunnalliseen elämäntapaan kasvamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä.

Liikunnanopetuksen laatu ja määrä tulisi palauttaa vähintään 90-luvun tasolle Suomessa osana lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen toimia. Liikunnanopetus luo osaamisperustan liikkumiselle ja hyvinvoinnille. Tämä perusta on heikentynyt merkittävästi, kun koulutusuudistusten myötä 90-luvulla vähennettiin liikunnanopetuksen määrää reilusti niin perusopetuksessa kuin toisella asteella, ja samaan aikaan tapahtunut digitalisoituminen passivoi nuoria. Liikunnanopetuksen määrä kouluvuosien aikana ei nykyisellään varmista riittävää liikunnalliseen elämäntapaan tarvittavien tietojen ja taitojen omaksumista.

Ylisuuret jopa 25-35 oppilaan opetusryhmät oppiaineessa, jossa yksilöllinen palaute ja ryhmän rakentava yhteistoiminta on oppimisen keskiössä, haastavat yksilön tarpeita tukevan turvallisen ja laadukkaan liikuntakasvatuksen. Liikuntaryhmien kokoon pitää asettaa valtakunnallinen yläraja.

Liikuntarakentamisen muutos on heikentänyt käytettävissä olevia opetustiloja. Jokaiselle koululle tai sen läheisyyteen ei nykyisellään rakenneta tai peruskorjauksissa remontoida riittäviä liikuntatiloja, minkä vuoksi liikunnan opetuspaikat ovat kaukana. Se estää laadukkaan liikuntakasvatuksen toteutumisen ja aiheuttaa pitkiä siirtymiä ja kuormitusta opettajalle. Liikunnanopettajien kuulonsuojaus on puutteellista ja kuulovauriot yleisiä. Olosuhteet tulisi saattaa kuntoon laatimalla valtakunnallinen koulujen liikuntatilojen suunnitteluohje ja huomioimalla opettajan työn erityistarpeet.

Terveystiedon opetuksen määrää tulisi lisätä hyvinvoinnin edistämiseksi. Nuorten fyysinen toimintakyky on heikentynyt ja psyykkinen kuormitus, mielenterveysoireet sekä yksinäisyys ovat lisääntyneet. Terveystieto on ainoa oppiaine, jossa terveyden ilmiöitä käsitellään systemaattisesti ja ennaltaehkäisevästi koko ikäluokan kanssa. Oppiaine vahvistaa nuorten terveysosaamista, kriittistä terveydenlukutaitoa ja kykyä tehdä hyvinvointia tukevia valintoja. Se auttaa vähentämään median haitallisia vaikutuksia nuoreen sekä ymmärtämään terveyden merkityksen yksilölle ja yhteiskunnalle. Hyvinvointioppiaine terveystiedon opetusmäärä on vähäinen suhteessa opetettaviin sisältöihin ja oppijan tarpeisiin: lasten ja nuorten kohtaamiin terveyshaasteisiin sekä niiden tuomaan haittaan ja yhteiskunnallisiin kustannuksiin.

 (1) Liikkumisen ja paikallaanolon kustannusvaikuttavuus - UKK-instituutti

1) Liikunnanopetuksen vahvistaminen: lisätään liikuntatunteja perusopetuksen tuntijakoon ja määritellään opetusryhmien kokoon yläraja

Tavoite

Lisätään koululiikunnan kaikille yhteisten oppituntien määrää valtakunnallisessa tuntijaossa. 6-9. luokilla kullakin 3 vuosiviikkotuntia (vvt), lisäys yhteensä 3 vvt. 

Perusopetuksessa liikunnanopetuksen ryhmäkoko opettajaa kohden tulisi olla korkeintaan 16 oppilasta ja toisella asteella 20 opiskelijaa. Liikunnanopetuksessa turvallisuus, yksilöllinen ohjaus ja eriyttäminen edellyttävät pienempiä ryhmäkokoja kuin useimmissa muissa oppiaineissa.

Tiivistelmä

Valtion liikuntapoliittisen selonteon linjaus ja UNESCOn suositukset tukevat liikunnanopetuksen lisäämistä Suomessa. Tutkimusperustainen laadukas liikuntakasvatus on vaikuttava ja kustannustehokas investointi tulevaisuuteen. Vuosikustannus yhden viikkotunnin lisäyksestä on noin 3 miljoona euroa/luokka-aste.

Liikunnanopetus tukee oppilaan hyvinvointia, oppimiskykyä ja koulumotivaatiota. Se edistää yhdenvertaisuutta tarjoamalla kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset ja monipuoliset mahdollisuudet liikkua sekä oppia liikunnalliseen elämäntapaan tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita riippumatta perhetaustasta, harrastusmahdollisuuksista tai omasta sen hetkisestä liikuntamotivaatiosta. 

Perustelut

Liikuntakasvatus on keskeinen keino edistää kaikkien lasten ja nuorten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Perusopetus tavoittaa kaikki lapset yhdenvertaisesti, myös ne, jotka eivät ole vielä löytäneet liikkumisen kipinää eivätkä osallistu vapaaehtoiseen liikuntatoimintaan, kuten välituntiliikuntaan, kerhoihin tai urheiluseuratoimintaan. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten liikkumisen määrä vähenee iän myötä. Murrosikä on merkittävä vaihe liikunnallisen elämäntavan vakiintumisessa ja hyvinvoinnin vahvistamisessa, joten siihen tulee panostaa yhtä lailla varhaisten vuosien lisäksi.

Nykyinen liikunnanopetuksen määrä ei vastaa nuorten tarpeisiin eikä yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten liikkumattomuuden lisääntymiseen ja terveyserojen kasvuun. Vuonna 2016 käynnistynyt 5. ja 8. luokkien oppilaiden fyysistä toimintakykyä mittaava MOVE!-järjestelmä on osoittanut lasten ja nuorten toimintakyvyn heikkenemisen uhkaavan 37 % lapsista arjessa toimimista ja terveyttä (2). Lisäksi nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja motoriset sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot heikentyneet yleisesti. 

Liikunnan määrä perusopetuksessa ja toisella asteella Suomessa on riittämätön, ja liikuntatunteja on moniin muihin Euroopan maihin verrattuna selvästi vähemmän (3). Peruskoulussa liikuntaa opetetaan kaikille yhteisenä oppiaineena yhteensä 20 vuosiviikkotuntia, eli keskimäärin noin kaksi tuntia viikossa luokka-astetta kohden. Lukiossa liikuntaa on kaksi kaikille yhteistä opintojaksoa, ja ammatillisessa koulutuksessa vastaavasti kaksi osaamispistettä (liikunta ja terveystieto sekä työkyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen), joka tarkoittaa vain noin 12-15 käytännön tuntia liikuntaa ja saman verran terveystietoa koko koulutuksen aikana.

Suomen liikunnanopetuksen määrä jää selvästi jälkeen UNESCO:n suosituksista (4) alakoulussa suositellaan kahta tuntia (120 minuuttia) ja yläkoulussa sekä toisen asteen oppilaille kolmea tuntia (180 minuuttia) viikossa. Nykyään sekä ala- että yläkoulussa opetetaan keskimäärin 90 minuuttia viikossa. Historian saatossa liikunnanopetus on Suomessa vähentynyt: vuonna 1993 perusopetuksen vuosiviikkotunnit (45 min) laskivat 22–23:sta 18:aan, ja vaikka vuonna 2012 niitä lisättiin 20:een, nykyinen määrä on edelleen liian pieni. Samaan aikaan lukion kaikille yhteisten liikunnan opintojaksojen määrää vähennettiin viidestä kahteen. Tämä reilu vähennys ajoittui digitaalisen murroksen aikaan, jolloin liikuntakasvatusta olisi erityisesti tarvittu lisää.

Liikuntapolitiikan suuntaa linjaavassa Valtioneuvoston selonteossa liikuntapolitiikasta (2018) on esitetty lisätä liikunnanopetusta 2020-luvun aikana vähitellen (5). Liikunnanopetuksen lisääminen koulussa nähdään keskeisenä keinona vastata liikkumattomuuden kansanterveydellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. Selonteossa mainitaan, että muut liikuntaa edistävät toimet kuten Liikkuvat -ohjelma eivät ole riittäviä yksinään edistämään liikkumista. On aika ryhtyä pikaisesti toimiin näiden linjausten toteuttamiseksi.

Kaikille yhteisen liikunnanopetuksen tavoitteena on opettaa sellaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita tarvitaan liikunnalliseen elämäntapaan kasvamiseksi. Näitä ovat mm. fyysis-motoriset valmiudet, tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky ponnistella ja työskennellä pitkäjänteisesti. Oppitunnit tarjoavat jokaiselle oppilaalle yksilöllistä tukea liikkumisen esteiden ylittämiseen, myönteisen kehosuhteen rakentumiseen sekä ryhmän yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen. Näiden tekijöiden vahvistuminen tukee liikuntamotivaation ja myönteisen liikuntasuhteen kehittymistä ja siten lisää todennäköisyyttä, että yksilö valitsee liikkua vapaa-ajallaan ja osallistua liikuntaharrastuksiin. Liikunnanopetuksen kerryttämää osaamista ei voi korvata vapaa-ajan harrastamisella. 

Urheiluseuroissa harrastaminen on yksipuolistunut ja erikoistuminen yhteen lajiin alkaa yhä nuorempana, mikä lisää tarvetta koululiikunnan vahvistamiselle. Myös huippu-urheilun näkökulmasta on tärkeää, että alakoululaisille taataan koulun kautta riittävän monipuolinen liikuntatausta ja motoriset perustaidot. Liikunnanopetuksen lisääminen tukee lisäksi oppimistuloksia, sillä motorisesti haastava liike (taitojen oppiminen) kehittää tutkimusten mukaan oppimista tehokkaammin kuin vain liike. Keskeisin peruste koululiikunnan lisäämiselle ovat kuitenkin sen laajat terveysvaikutukset. 

Etenkin suurissa kaupungeissa valtavaksi kasvanut liikuntaryhmien koko ei täytä turvallisen, laadukkaan ja vaikuttavan opetuksen kriteereitä. LIITO ry:n 2026 toteutetun jäsenkyselyn mukaan liikunnanopettajan suurimman opetusryhmän koko on keskimäärin 29 oppilasta. Laadukas liikuntakasvatus ja opetussuunnitelman toteutuminen edellyttää huomattavasti pienempää opetusryhmää, jossa opettajan on mahdollisuus havainnoida ja ohjata oppilasta yksilöllisten tarpeiden pohjalta ja antaa jokaiselle henkilökohtaista palautetta. 

Fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen opetus on mahdollista vain hallittavan kokoisessa ryhmässä, jossa opettaja voi eriyttää opetusta ja vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta. Liikuntatilanteiden kuten esimerkiksi uimaopetuksen hukkumisen vaara, telinevoimistelun tapaturmariski ja palloilulajeissa oppilaiden taidon ja fyysisen koon sekä voimasuhteiden eron aiheuttama turvallisuusriski ovat todellisia vaaratekijöitä, joiden ehkäiseminen edellyttää turvallisuussuunnittelua ja riittävän pientä ryhmäkokoa. Suuressa ryhmässä myös epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen havaitsemisen mahdollisuus heikkenee, mikä lisää turvattomuuden tunnetta ryhmässä. Se vaikuttaa oppilaan uskallukseen osallistua ja mahdollisuuteen kokea myönteisiä tunteita liikuntatunnin aikana.

Riittävän pieni ryhmäkoko on turvallisen ja vaikuttavan opetuksen keskeinen tekijä: perusopetuksessa korkeintaan 16 oppilasta ja toisella asteella 20 opiskelijaa opettajaa kohden, kuten on turvallisuussyistä määritelty myös kotitalouden ja käsityön ryhmäkoko suositukseksi. 

(2) Move tulokset 2025
(3) https://www.hs.fi/suomi/art-2000003652690.html
(4) Paris 2024: UNESCO calls on countries to invest far more in PE
(5) Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta

2) Lukion liikunnan hajauttaminen jokaviikkoiseksi oppiaineeksi 

Tavoite
Muutetaan lukion liikunnanopetus rakenteellisesti siten, että liikunta toteutuu säännöllisenä, viikoittaisena oppiaineena koko lukio-opintojen ajan. Muutetaan valtakunnalliset kolme valinnaista opintojaksoa kaikille yhteisiksi opinnoiksi kahden nykyisen lisäksi.

Lukiokoulutuksessa liikunnanopetuksen ryhmäkoko opettajaa kohden tulisi olla korkeintaan 20 oppilasta. 

Tiivistelmä

Kuluvan hallitusohjelman selvitystyö lukion liikunnan hajauttamisesta jokaviikkoiseksi oppiaineeksi on aika siirtää käytäntöön. 

Lukio antaa opiskelijoille sekä akateemiset valmiudet jatko-opintoihin että laaja-alaisen sivistyksen ja taidot osallistua aktiiviseen kansalaisuuteen ja ylläpitää hyvinvointia. Säännöllinen liikunta opiskelujen ajan sekä liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen muodostavat perustan näiden tavoitteiden saavuttamiselle. 

Lukion liikunnan nykyinen toteutustapa ei tue riittävästi nuoren hyvinvointia, arjessa jaksamista, oppimista ja liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Opintojaksot voi suorittaa muutaman kuukauden aikana niin, että lopun 2,5-3 vuoden aikana opiskelijan opinto-ohjelmassa ei ole liikuntakasvatusta lainkaan.  

Perustelut
Hallituskaudella 2023-2027 tehty selvitystyö on tuottanut tietopohjan ja ymmärryksen siitä, miten lukion liikunnanopetuksen järjestämisen rakenteita voisi uudistaa vastaamaan paremmin opiskelijoiden hyvinvointitarpeita ja liikkujaksi kasvamista. Selvitystyö on aika muuttaa konkreettisiksi toimiksi. 

Lukion nykyinen liikunnan kurssimuotoinen toteutus ei riittävästi tue nuorten hyvinvointia, jaksamista eikä liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Murrosiän loppuvaiheilla nuoren identiteetti, itsenäistyminen, elämänhallinta ja sosiaaliset taidot kehittyvät voimakkaasti. Lukio-opiskelu vaatii ahkeraa työskentelyä ja paneutumista. Samaan ajanjaksoon ajoittuu usein myös säännöllisen liikuntaharrastuksen päättyminen. Nuori tarvitsee tukea opiskeluajan hyvinvoinnin ja jaksamisen ylläpitämiseen sekä terveiden elintapojen ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan vakiinnuttamiseen. Hajautettu liikunnanopetus mahdollistaa pitkäkestoisen tuen ja kehityksen liikunnan ammattilaisen johdolla. 

Viikoittainen liikunta tukee opiskelukykyä, stressinhallintaa ja mielenterveyttä, luo pysyvän vertaisryhmän lisäten siten sosiaalista tukea sekä vahvistaa opiskelijoiden arjen rytmiä. Hajautettu liikunnan opetus edistää myös yhdenvertaisuutta ja tukee lukion perustehtävää: oppimista ja kokonaisvaltaista sivistystä, aktiivista toimijuutta sekä omasta hyvinvoinnista huolenpitoa. 

3) Ammatillisen koulutuksen opiskelijoille tasa-arvoinen liikunta- ja terveyskasvatus lukio-opiskelijoihin nähden

Tavoite
Turvataan ammatillisen koulutuksen opiskelijoille yhdenvertainen liikunta- ja terveyskasvatus suhteessa lukio-opiskelijoihin. Liikunta ja terveystieto sekä työkyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen tutkinnon osa-alueen osan laajuutta lisätään. 

Perustelut
Koulutusmuodosta riippumatta kaikilla nuorilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet liikunta- ja terveysosaamisensa kehittämiseen. Nykyiset opetuksen määrän erot lukio- ja ammatillisen koulutuksen välillä lisäävät eriarvoisuutta ja heikentävät erityisesti ammatillisten opiskelijoiden hyvinvointia ja työkykyä. Lukion nykyisten liikunnan ja terveystiedon opintojen tuntimäärä on yhteensä koulutuksen aikana noin 85 tuntia ja ammatillisessa koulutuksessa lähiopetustunteja on yhteensä noin 24-30, jonka lisäksi jonkin verran itsenäistä työskentelyä. Lähiopetuksen määrä on keskeistä opiskelijan fyysisen toimintakyvyn edistämisessä. Itsenäinen opiskelu ei tuota samoja valmiuksia.

Tasa-arvoinen liikunta- ja terveyskasvatus tukee työelämävalmiuksia, jaksamista ja elinikäistä hyvinvointia. Se vahvistaa nuorten osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Yhdenvertaisuus koulutuksessa on keskeinen arvo, joka tulee näkyä myös opetuksen sisällöissä ja laajuudessa.

4) Terveystiedon opetuksen lisääminen yläkoulussa ja toisella asteella

Tavoite
Vahvistetaan terveystiedon roolia ennaltaehkäisevänä hyvinvointioppiaineena lisäämällä opetusta yläkoulussa sekä toisella asteella (lukio ja ammatillinen koulutus).

Tiivistelmä
Terveystieto antaa nuorille valmiuksia huolehtia omasta ja muiden hyvinvoinnista muuttuvassa maailmassa. Terveystiedon aiheet kuten mielenterveys, jaksaminen, ravitsemus, uni, päihteet, digihyvinvointi ja ihmissuhteet ovat teemoja, joiden merkitys hyvinvoinnille on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Lisäämällä terveystiedon opetusta voidaan vahvistaa nuorten terveysosaamista, kriittistä terveydenlukutaitoa ja kykyä tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tämä tukee osallisuutta, ennaltaehkäisee terveysongelmia ja kaventaa hyvinvointieroja. Laadukas terveyskasvatus on keskeinen osa sivistystehtävää ja kestävää yhteiskuntakehitystä. 

Perustelut                                                                                                            

Nuorten pahoinvointi näkyy vahvasti tilastoissa. Nuorten mielenterveysoireilu, yksinäisyys ja kuormitus ovat lisääntyneet. Terveystieto on ainoa oppiaine, jossa näitä ilmiöitä käsitellään systemaattisesti ja ennaltaehkäisevästi koko ikäluokan kanssa.

Terveydenlukutaito on kansalaistaito. Nuorten pitää pystyä arvioimaan tietoa ravinnosta, päihteistä, mielenterveydestä, kehosta ja somessa leviävistä terveysväitteistä. Some muuttaa nuorten terveysympäristöä. Algoritmit, kehonkuvapaineet, some-trendit, virheellinen terveystieto ja vaikuttajamarkkinointi vaikuttavat nuorten terveysvalintoihin. Terveystiedon opetus antaa nuorille välineitä tunnistaa näitä vaikutuksia sekä opettaa arvioimaan lähteitä ja erottamaan tiedon mielipiteestä. Ilman opetusta kriittinen terveydenlukutaito ei kehity.

Terveystiedon opetus tukee mielenterveyttä arjen taidoilla. Oppiaineessa harjoitellaan tunnetaitoja, stressinhallintaa, vuorovaikutustaitoja ja avun hakemista: taitoja, jotka ovat keskeisiä mielenterveyden suojaavia tekijöitä.

Terveystottumukset syntyvät nuoruudessa. Liikkuminen, uni, ravinto, päihteiden käyttö ja stressinhallinta vakiintuvat usein jo nuorena. Terveystiedon opetus vaikuttaa suoraan näihin valintoihin antamalla näkökulmaa ja keinoja tarkastella kriittisessä itsenäistymisen vaiheessa omia tottumuksia. Kyse ei ole vain sairauksien ehkäisystä, vaan kyvystä huolehtia omasta hyvinvoinnista, tehdä vastuullisia valintoja ja toimia yhteiskunnassa. Osaaminen rakentaa terveyttä koko elämänkaaren ajalle.

Terveystiedon opetus tavoittaa koko ikäluokan ja tukee oppimista. Siksi terveysosaamisen vahvistaminen koulussa on yhdenvertaisuusteko. Riittävä uni, ravinto, liikkuminen ja stressinhallinta vaikuttavat suoraan keskittymiseen, oppimiseen ja koulumenestykseen.

Ennaltaehkäisy on kustannustehokasta terveyspolitiikkaa. Hyvät terveysvalmiudet vähentävät myöhempiä terveydenhuollon kustannuksia. Jokainen ennaltaehkäisty ongelma säästää yhteiskunnan resursseja.

Itsehoito ja omahoito tulevat lisääntymään entisestään tulevaisuudessa (syynä resurssipula ja terveydenhuollon kustannukset), mikä siirtää vastuuta terveyden ylläpidosta ja hoidosta yhä enemmän kansalaisille. Näiden menestyksekäs toteuttaminen edellyttää kuitenkin vahvaa terveysosaamista ja kykyä ymmärtää terveyteen liittyvää informaatiota.  

5) Opetuksen olosuhteet kuntoon

Tavoite 

Opetuksen olosuhteet tukevat opetussuunnitelman toteutumista, oppilaan fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta sekä ehkäisevät opettajan fyysisen työn kuormitusta, kuulovaurioita ja tapaturmia. 

Tiivistelmä

Riittämättömät liikuntatilat aiheuttavat haasteita toteuttaa opetussuunnitelman mukaista opetusta ja vievät paljon aikaa, jos pitää siirtyä kauemmas liikkumaan liikuntatunnin aikana. Liian pienessä tilassa tapaturmariski kasvaa ja eriyttämisen mahdollisuus heikkenee, jolloin yksilöllinen laadukas opetus on vaikeampaa.

Liikunnanopettajan pitkien siirtymien aiheuttama fyysinen lisäkuormitus, oppituntien melu ja epäsopivien tilojen ja vastuun aiheuttama psyykkinen kuormitus aiheuttavat tarpeetonta kuormitusta, jota pitäisi pystyä ehkäisemään nykyistä paremmin. 

Perustelut

Nykyisellään liikunnan opetuksen olosuhteet ovat riittämättömät laadukkaaseen ja turvalliseen opetukseen. Ryhmäkoon kasvettua liikuntatilat ovat usein liian pienet, jolloin ryhmä saatetaan joutua jakamaan kahteen tilaan, jossa toisessa ei ole valvontaa eikä opetusta. Opettajan velvollisuus valvoa oppilaita ja oppilaan oikeus oppimiseen ei tällöin toteudu. Suuret ryhmät vaikeuttavat opetuksen eriyttämistä ja hankaloittavat opetuksen organisointia etenkin ryhmään nähden riittämättömän kokoisessa tilassa.

Kouluissa ei aina ole liikunnanopetukseen sopivia tiloja. Koulujen rakennushankkeissa ei aina huomioida riittävästi liikuntatilojen tarvetta, sillä niiden korjaukseen ja rakentamiseen puuttuu ohje. Tarvitaan kiireellisesti valtakunnallinen koulujen liikuntatilojen suunnitteluohje, jossa määritellään opetukseen tarvittavat pukeutumis-, työ-, varasto- ja liikuntatilat. Joskus koulun tiloissa ei ole liikuntatiloja lainkaan. Kouluihin ja koulujen läheisyyteen sijoittuvaa liikuntarakentamista tulee vahvistaa ja liikunnan opetuspaikkojen sijaitessa etäällä, opettajan tulisi saada siirtymistä korvaus, kuten muiden aineiden opettajat saavat siirtyessään yli 2km matkan opetuspaikasta toiseen. 

Koulujen liikuntatiloja rakentaessa tai peruskorjatessa tulisi panostaa niiden akustiikkaan ja työssä opettajan kuulonsuojaukseen. Tuoreen kyselyn mukaan 19% liikunnanopettajista kärsii kuulovauriosta ja 16% erilaisista kuulo-oireista mm. tinnituksesta. Luku on hälyttävä ja viittaa kuulonsuojauksen tarpeeseen, jota liikunnanopettajille ei kuitenkaan työterveyshuollossa yleisesti ole vielä suosituksena. Iso osa melusta tulee oppilaista ja välineistä, joten äänikuormaa pienentäisi myös pienemmät opetusryhmät. 

Liikuntapaikkojen sijaitessa kauempana, jatkuvat siirtymät kuormittavat opettajaa ja vievät aikaa oppitunnilta. Jotkut kunnat perusteettomasti ajattelevat, että koulu voisi käyttää pääasiassa kunnan liikuntatiloja, joita ei mahdollisesti voi edes varata ja jotka sijaitsevat jopa kilometrien päässä, jolloin tavoitteellinen laadukas liikunnanopetus käy hyvin vaikeaksi. 75-90 minuutin oppitunnilta ei voi säännöllisesti käyttää aikaa siirtymiin, sillä se syö kallisarvoista opetukseen tarvittavaa aikaa jo muutenkin vähäisestä tuntiresurssista. 

Opettajalla ei ole liikuntavälineiden kuljetukseen aina käytössä autoa tai työnantaja ei korvaa auton käyttöä, joten hän joutuu kuljettamaan välineet kävellen tai polkupyörällä. Tämä aiheuttaa 24-30 opetustunnin viikossa merkittävän fyysisen kuormituksen jo valmiiksi fyysisesti vaativan työn lisäksi. Vuosikymmenien työuran aikana kuormitus aiheuttaa monille oireilua, nivelrikkoa ja fyysisiä rajoitteita, mistä johtuen opettaja saattaa joutua lopettamaan työuransa ennenaikaisesti tai vaihtamaan alaa. Opetusvälineille tulisi olla säilytystilat liikuntapaikoissa tai opettajalle tulee korvata oman auton käytöstä muodostuvat kulut.   

Opetukselle soveltuvat riittävän suuret liikuntatilat ja oppilasmäärälle riittävät välineet ovat laadukkaan opetuksen perusedellytys. Niiden heikko tila vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseen liikunnanopetuksessa. Siksi liikuntatilojen ylläpidon ja rakentamisen sekä liikunnanopetuksen resursoinnin tulisi olla tärkeä kehityskohde tulevina vuosina.