LIITO 3/26 puheenjohtajalta: Elinikäinen oppiminen on matka, joka ei pääty

Jos joku olisi joitain vuosia sitten kysynyt minulta, opiskelisinko vielä pitkän työurani aikana useamman vuoden ajan, olisin todennäköisesti hymyillyt ja vastannut, että ehkä joskus, kun on enemmän aikaa ja lapset eivät asu enää kotona. Nyt voin todeta, että viimeiset reilu neljä vuotta ovat olleet elämässäni poikkeuksellisen antoisaa oppimisen aikaa. Olen työn ohessa suorittanut ensin psykologian opettajan pätevyyden, ja tänä syksynä saan päätökseen vielä erityisopettajan opinnot. Marraskuussa valmistun erityisopettajaksi. Vaikka opiskelu on vaatinut vapaa-aikaani, sitkeyttä ja joskus pitkiksi venyneitä iltoja, en vaihtaisi tätä matkaa pois.

Elinikäinen oppiminen on paljon enemmän kuin uusien tutkintojen suorittamista. Se on halua ymmärtää maailmaa hieman paremmin kuin eilen. Joskus se tarkoittaa uuden tutkimustiedon omaksumista, joskus rohkeutta kokeilla erilaisia toimintatapoja tai myöntää, ettei vielä tiedä kaikkea. Juuri siinä piilee mielestäni oppimisen hienous.

Opettajan työssä tämä korostuu erityisen vahvasti. Koulu muuttuu, oppilaat muuttuvat ja yhteiskunta muuttuu. Meidänkin on pystyttävä muuttumaan niiden mukana. Muutos voi tuntua haastavalta, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden kasvaa. Olen huomannut, että opinnot ovat antaneet minulle uusia näkökulmia omaan työhöni. Psykologian opinnot syvensivät ymmärrystäni ihmisen ajattelusta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Erityisopettajan opinnot ovat puolestaan avanneet uusia tapoja nähdä oppimisen moninaisuus ja sen, kuinka tärkeää on löytää jokaiselle oppijalle hänen tarvitsemansa tuki, on kyse sitten oppimisen tai käyttäytymisen haasteista.

Hyvä esimerkki koulun jatkuvasta kehittymisestä on myös tämän lukuvuoden alussa voimaan tullut muutos. Elokuun 1. päivästä 2026 lähtien liikunnallisen elämäntavan edistäminen on kirjattu osaksi esi- ja perusopetuksen tehtävää. Perusopetuslain muutoksen myötä kuntien on pitänyt päivittää paikalliset opetussuunnitelmansa siten, että niihin on kirjattu konkreettiset keinot liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi sekä se, miten toimintaa seurataan, arvioidaan ja kehitetään. Tavoitteena ei ole ainoastaan lisätä liikkumista koulupäivän aikana, vaan auttaa lapsia ja nuoria omaksumaan liikunnallinen elämäntapa osaksi hyvinvointiaan myös koulun ulkopuolella. Tämä uudistus muistuttaa meitä siitä, että opettajan työ on jatkuvaa oppimista. Uudet tavoitteet eivät toteudu itsestään, vaan ne edellyttävät uuden tiedon omaksumista, yhteistyötä ja rohkeutta kehittää omaa opetusta ja omia toimintatapoja.

Olen oppinut vuosien myötä arvostamaan yhä enemmän myös kollegoita. Harva meistä oppii yksin. Kahvipöytäkeskustelu, yhteinen ideointi tai toisen opettajan vinkki voi avata aivan uuden tavan kohdata oppilas tai ratkaista arjen haaste. Oppiminen on parhaimmillaan yhteistä – ajatusten jakamista, kuuntelemista ja toinen toisiltamme innostumista.

Armollisuutta itselle

Itsensä kehittäminen ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa suorittamista. Se tarkoittaa myös pysähtymistä. Omien vahvuuksien tunnistamista, omien rajojen hyväksymistä ja sen oivaltamista, ettei kaikkea tarvitse osata heti. Jokainen meistä etenee omalla polullaan, omaan tahtiinsa. Juuri tästä syystä olen päättänyt hidastaa hetkeksi omaa vauhtiani. Tämän vuoden myötä päättyy myös kymmenen vuoden matkani Liito ry:n hallituksessa, joista viimeiset neljä vuotta olen saanut toimia yhdistyksen puheenjohtajana. Päätös ei ollut helppo, mutta tuntuu oikealta. Nyt on aika antaa tilaa uusille tekijöille, keskittyä hetkeksi enemmän itseeni, pohtia, mitä haluan isona vielä olla, ja ennen kaikkea antaa enemmän aikaa perheelleni.

Kun katson taaksepäin näitä kymmentä vuotta, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta. Hallitustyö on antanut minulle valtavasti kokemuksia, uusia ystäviä, antoisia keskusteluja ja mahdollisuuksia vaikuttaa. Olen saanut oppia niin yhdistystoiminnasta, johtamisesta kuin ihmisistäkin – eikä vähiten itsestäni. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä. Yhdessä olemme vieneet Liitoa eteenpäin, ja uskon vahvasti, että yhdistys jatkaa kehittymistään myös tulevaisuudessa.

Toivon, että säilyttäisimme uteliaisuutemme myös kiireen keskellä ja uskaltaisimme kysyä, ihmetellä ja innostua. Juuri uteliaisuus pitää meidät liikkeessä ja antaa meille mahdollisuuden kasvaa niin ammattilaisina kuin ihmisinäkin. Elinikäinen oppiminen ei mielestäni ole velvollisuus, vaan etuoikeus. Se antaa meille mahdollisuuden uudistua, löytää uusia näkökulmia ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä. Toivon, että tämän lehden teema kannustaa jokaista meistä pysähtymään hetkeksi pohtimaan omaa oppimisen matkaansa. Emme ehkä koskaan ole valmiita – eikä meidän tarvitsekaan olla. Niin kauan kuin säilytämme halun oppia uutta, kasvaa ja jakaa osaamistamme, rakennamme samalla parempaa tulevaisuutta ei vain itsellemme vaan koko yhteisöllemme.

Innostavaa syksyä kaikille!

Mirva Ikola, puheenjohtaja