Juho Korhonen
Tennispallon perässä maailman ympäri
Juho Korhonen (s.1937) toimi terveystiedon lehtorina, apulaisprofessorina ja dosenttina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1969 – 2000. Hän oli mukana Opetushallituksen terveyskasvatuksen opetussuunnitelmatyöryhmissä sekä Suomen Liikunnanopettajain liiton terveystiedon kehittämistyöryhmissä. Hän on julkaissut terveystietoa koskevia asiantuntijakirjoituksia sekä osallistunut alan oppimateriaalin valmistamiseen.
Toisen työuransa Juho Korhonen teki tenniksessä niin kilpailijana vuodesta 1952 alkaen kuin tenniksen opettajana koti- ja ulkomailla. Hän pelasi Veteraanien SM- ja MM-joukkueissa vielä 2000-luvulla.
Artikkeli on ote Juho Korhosen muistelmista, josta koosteen laati Riitta Hirvonen, o.s.Korhonen.
Koulujen liikuntatunnit
Kansa- ja oppikoulujen liikuntatunneilla harrastettiin 1940 - 1950-luvuilla lähinnä joukkuepelejä: jalka- ja pesäpalloa sekä yleisurheilua, kävely- ja juoksulenkkejä tai suunnistusta. Sade- ja talvikeleillä siirryttiin liikuntasaleihin pelaamaan lento- tai koripalloa, rivi- tai telinevoimistelua ja mahdollisesti käytiin uimahallissa. Heti kun Karkkilan kauppalan ulkokenttien hoitajat olivat vuoden vaihteen tienoilla saaneet kirkon viereisen pallokentän jäädytettyä, siirryttiin sinne luistelemaan ja pelaamaan jääpelejä. Talvisin myös hiihdettiin ja lasketeltiin. Todettakoon, että kouluhallituksen.hyväksymän virallisen opetussuunnitelman mukaan oppikouluissa oli määrä käyttää 4.–5.-luokilla lukuvuodessa 2–3 tuntia terveysoppiin.
Minitennistä kotipihalla
Juho Korhosen vanhemmat toimivat opettajina Vpl. Pyhäjärvellä 1944 asti. Kesällä 1945 Kouluhallitus määräsi heidät Karkkilaan Högforssin tehtaan koululle. Koulun viereen valmistui 1948 tiilimurskapintaiset tenniskentät Högforsin tehtaan työntekijöille. Koska vanhemmat olivat silloisen kauppalan työntekijöitä, ei Juholla ja veljellään Kalevilla (s.1939) ollut mahdollisuutta päästä ’herrojen kentille’.
Mailapeli kiehtoi veljeksiä ja niin he kehittelivät oman ’pihatenniksen’. Koulun pihalle pojat piirsivät rajat( takarajat 10-14 metrin etäisyydelle toisistaan). Kentän puoliväliin lyötiin pystyyn kaksi noin 50 cm:n keppiä tolpiksi, joiden väliin verkoksi jännitettiin naru.
Isä oli puutöiden opettaja ja valmisti ohuesta jätelaudasta tai vanerista mahdollisimman kevyet mailat, joilla aloitettiin pallottelu käyttäen joko tennispalloja tai kumipalloja. Pallot saatiin ilmaiseksi koulun ja kentän väliseltä perunamaalta, jonne ylilyödyt pallot olivat jääneet. Tarkoitukseen paremmin soveltuvat pehmyrit ja superlonpallot tulivat kauppoihin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Pelijalkineiksi kävivät urheilutossut tai puolikengät. Pelitilanteiden vaatimien äkkipysähdysten, suunnanmuutosten ja liukumisten takia jalkaterät piti suojata. Varsinaisia tennistossuja ja -jalkineita alkoi ilmestyä kauppoihin vasta myöhemmin.
Kyseisten vuosikymmenien aikaan siniset verryttelyhousut olivat suosittuja kaikenikäisten urheilijoiden keskuudessa. Niinpä äiti värjäsi valkoiset pitkälahkeiset alushousut sinisiksi, ompeli lahkeiden alapäihin solat, joihin kiristysnauha voitiin pujottaa. Alushousujen etuosan sepalukseen piti vielä tehdä tarpeellinen korjaus. Näin pojat saivat muodinmukaiset verkkarit.
Pihatenniksestä kilpakentille
Päästäkseen Högforsin tehtaan henkilökunnan kentälle oli oltava tehtaan työntekijä. Kesällä 1952 isä pestautui tehtaan maatalousosastolle hevosmieheksi ja Juho apupojaksi. Saman tien hän pääsi aloittamaan pelaamisen oikealla tenniskentällä. Peli sujui heti ja ensimmäiset pokaalit voitettiin. Seuraavana kesänä Juho aloitti kentän hoitajana. Siitä alkoi hänen kehittymisensä tenniksessä. Jo lukioaikana Juho pääsi edustamaan Högforsin Tehtaan Verkkopalloseuraa (Högfors Bruks Lawntennis Klubb/ HBLK). Tennisseurat vaihtuivat asuinpaikan mukana. Pisimpään hän edusti Jyväskylän Tennisseuraa.
Tenniksen opettajana Juho tienasi opiskelurahoja Jyväskylän kasvatustieteellisessä korkeakoulussa (1959-1961), Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella (Jumppa 1961-1963), Etelä-Kalifornian yliopistossa (1964-1969) sekä Englannissa ja Saksassa. Suomen Tennisliitolle hän piti lukuisia kursseja. Hän oli perustamassa myös Senioritennis ry:tä.
”Ny on juoksut juostu”, toteaa Juho Korhonen katsellessaan palkintokaappiaan. Palkintoja on myös squashista ja golfista.
Pelikentän toteutus eri oppiaineiden yhteisenä projektina
Juho Korhonen haluaa kannustaa koulujen liikunnanopetuksessa myös yksilölajien tärkeyttä. Hän antaa eri oppiaineiden integrointiin seuraavanlaisia ohjeita:
Pelikenttien mittoja ei ole tarkkaan määritelty. Niiden koko määräytyy käytössä olevan alueen mukaan. Siten koulun pihalle, liikuntasaliin tai urheilukentälle on mahdollista sijoittaa useampia erikokoisia pelipaikkoja, joiden lukumäärän ja tarvitsemat tilat voisivat oppilaat itse suunnitella, mitata, laskea ja piirtää liikuntatuntien lisäksi myös esimerkiksi piirustus-, matematiikka- ja maantiedon tunneilla. Eri mallisia mailoja on mahdollista nikkaroida omaan tai koulun liikuntatuntien yhteiskäyttöön puutyötunneilla. Tämähän on ja olisi sitä kaivattua oppiaineiden välistä integrointia.
