Syrjimätön ja yhdenvertainen opetusviestintä

15.2.2021

Yhdenvertaisuuslaki (1329/2014) ja laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1329/2014) velvoittavat koulutuksen järjestäjiä edistämään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja huolehtimaan koulutuksen järjestäjän tai oppilaitoksen toiminnan syrjimättömyydestä. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat myös perusopetuksen kehittämistä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 16). Kirjallisten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien lisäksi opettajien sanallista viestintää kannattaa tarkastella yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista.

Muistilista opettajalle syrjimättömään ja yhdenvertaiseen opetusviestintään

  • Ihmiset kokevat ja hahmottavat sukupuolensa moninaisesti, joten mieti ilmaisujen ´tytöt´ja ´pojat´käyttöä.
  • Suositeltavaa on välttää täysi-ikäisten opiskelijoiden kutsumista tytöiksi ja pojiksi.
  • Käytä ilmaisua kaikki sukupuolet - älä puhu ´molemmista´, ´vastakkaisista´ ja ´kummastakin´sukupuolesta.
  • Käytä oppilaasta sitä etunimeä, jota oppilas toivoo itsestään käytettävän.
  • Mieti puheviestintää, jotta se ei sisältäisi erilaisia vaatimuksia, odotuksia tai oletuksia sukupuolista. Esim. “Pojat hlijaa! Ja tytöt lopettakaa se pulina!”
  • Älä käytä sukupuolistereotypioita vahvistavaa kielenkäyttöä. Esimerkiksi motorisista taitavuutta, kuntotekijöitä ja fyysisistä aktiivisuutta koskevat streotypiat näkyvät räikeimmin ja vahvistuvat entisestään puhuttaessa neitikiekosta, äijäjoogasta, tyttöjen/naisten vs. poikien/miesten punnerruksista, aikuisten höntsäpesiksestä ja kankikaikkosista. 
  • Kannattaa pohtia missä yhteyksissä sukupuolen korostaminen on perusteltua. Liikuntakasvatuksen saralla on tarpeen miettiä vaihtoehtoisia ilmaisuja yleistäville maskuliinisille ilmauksille, kuten miesvartioinnille, miesylivoimalle, mies miestä vastaan –puolustukselle, vaihtomiehelle, linjamiehelle ja miehistölle. Kaikkia joukkuelajien harrastajia koskevat edellisiä paremmin ilmaisut pelaajavartiointi, ylivoima, vaihtopelaaja ja pelaajisto.
  • Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta on kyseenalaista lisätä sukupuolta määrittävä alkuosa urheilulajia tai urheilijaa tarkoittavaan sanaan. Jalkapallo on jalkapalloa ja golf golfia riippumatta pelaajan sukupuolesta, sillä esimerkiksi näissä lajeissa säännöt, tekniikka ja pelivälineet ovat kaikille pelaajille samat. Sukupuolitietoiseen liikunnanopetukseen ei siis kuulu seksistinen ja sukupuolittava kielenkäyttö, joka tarpeettomasti alleviivaa sukupuolten välisiä eroja tai väheksyy ja yksinkertaistaa liikkujaa hänen sukupuolensa, sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisun perusteella.
  • Inklusiivisessa eli mukaan sisällyttävässä opetuksessa pääsevät osallistumaan kaikki oppilaat ilman rakenteellisia, asenteellisia tai pedagogisia esteitä.
  • Opettajan kielenkäytössä inklusiivisuus tarkoittaa sitä, että kaikki oppilaat voivat tuntea itsensä tervetulleiksi ja puhutelluiksi opetustilanteessa eivätkä koe opettajan sanavalintojen takia itseään syrjityiksi, halvennetuiksi tai suljetuiksi ulkopuolelle. Inklusiivinen opetusviestintä on usein myös sukupuolitietoista (kaikkia sukupuolia ja sukupuolettomia puhuttelevaa) ja selkokielistä eli sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä ymmärrettävämpää myös esimerkiksi niille oppilaille, jotka ovat muuttaneet Suomeen toisesta maasta tai joilla on kielellisiä vaikeuksia tai tarkkaavaisuuden pulmia.
  • Inklusiiviselle opetukselle tyypillinen opetusviestintä tukee samalla myös psyykkistä ja sosiaalista esteettömyyttä ja parantaa oppimisympäristön psyykkistä turvallisuutta.
  • Syrjimättömällä opetusviestinnällään ja kuulemaansa syrjivään puheeseen ja kiusaamiseen puuttumisella liikunnanopettaja paitsi toimii virka-asemansa edellyttämällä ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien velvoittamalla tavalla, myös edistää esteettömyyttä ja oppimisympäristön psykologista turvallisuutta.
  • Häirintä, tavallisimmin nimittely ja sanalliset loukkaukset, on yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää, johon oppilaitoksilla on velvollisuus puuttua.Näin ollen omissa ’vitun homo’, ’vitun vammainen’, ’tai vitun vegaani’ eivät ole tunteenpurkausta ryydittäviä kirosanoja eikä homottelu tai huorittelu ole huumoria, vaan syrjivää puhetta, johon liikunnanopettajan on puututtava. Lisäksi on tarpeen, että opettaja liikunnan tai terveystiedon tunneillaan puuttuu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin tai mielenterveyskuntoutujiin liittyviin halventaviin ilmauksiin (lepakko, hinttari, homppeli, transu, sukupuolen vaihtaminen, skitso) ja varmistaa, että oppilaat hallitsevat asialliset ja kunnioittavat ilmaisut (homoseksuaali, transsukupuolinen, sukupuolenkorjaus, ihminen, jolla on skitsofrenia).
  • Liikunnanopettajien on hyvä tiedostaa, että loukkaava ja häiritsevä käyttäytyminen saattaa täyttää myös rikoksen, esimerkiksi kunnianloukkauksen tai viharikoksen, tunnusmerkit.
  • Opettajilla on mahdollista lisätä yhdenvertaisuutta oppimateriaaleihinsa esimerkiksi valitsemalla sellaisia kuvia ja videoita, jotka kuvaavat todellisuuden moninaisuutta ja tarjoavat samaistumisen mahdollisuuksia mahdollisimman monelle oppijalle. Opettajat voivat kiinnittää huomiota siihen, että oppimateriaalit tekevät näkyviksi erilaisista etnisistä taustoista tulevia, eri ikäisiä, erilaisissa parisuhteissa ja perhemuodoissa eläviä ja moninaisissa työtehtävissä ja liikuntaympäristöissä toimivia ihmisiä. Oppimateriaaleissa esiintyvien ihmisten aktiivisuutta ja passiivisuutta ja sukupuolirooleja kannattaa myös tarkastella yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon linssin läpi.

Lähde: LIITO 4/20: Syrjimätön ja yhdenvertainen opetusviestintä, Marja Kokkonen. Koko artikkeli löytyy jäsensivuiltamme