LIITO 4/21 pääkirjoitus: Muuttuva yhteiskunta

Siirtyminen talvi- eli normaaliaikaan on herättänyt pinnalle uudestaan keskustelut kellojen siirtelyruljanssin lopettamisesta. Jos kaikki olisi mennyt alun perin suunnitelmien mukaan, olisimme lokakuun lopussa viimeisen kerran siirtäneet kelloja yhdellä tunnilla taaksepäin tai pitäytyneet kesäajassa. Itse myönnän enemmän kuuluvani talviajan kannattajiin ja antavani tälle ääneni, kun meitä kansalaisia mahdollisesti uudestaan kuullaan siirtymisestä joko kesä- tai talviaikaan Suomessa. Se, mihin aikaikkunaan tulevaisuudessa kuulumme, on kuitenkin vielä useamman vuoden valmistelujen ja odottelujen päässä. 

Tämän lukuvuoden alkaessa pysyviä muutoksia työarkeemme ovat tuoneet esimerkiksi elokuussa voimaan tulleet LOPS ja oppivelvollisuuden laajeneminen 18 ikävuoteen asti sekä tarkentuneet liikunnan päättöarvioinnin kriteerit perusopetuksessa. Myös tuleva sote-uudistus tuo tullessaan muutoksia, joiden tavoitteena on vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja Suomessa. Vääjäämättä yhteiskuntamme muuttuu ja sen rinnalla on erilaisten palvelujenkin pystyttävä muuttumaan. Sama ajatusmalli pätee myös koulutusmaailmaan. Meidän on pystyttävä olemaan muuntautumiskykyisiä ja avoimia uusille ratkaisuille sekä toimintamalleille. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että meidän tulisi luopua omista arvoistamme tai aliarvioida osaamistamme tai kykyä sopeutua muutoksiin. Olemme vuosikymmenien saatossa tehneet arvokasta kasvatustyötä ja pyrkineet parhaalla mahdollisella tavalla juurruttamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja liikkumisen kulttuuria.

Tästä lehdestä löydät muun muassa työkaluja liikunnan päättöarviointiin peruskouluissa. Opetushallitus tukee arvokasta työtämme ja julkaisee jouluun mennessä omilla sivuillaan kriteerien tukimateriaalia liikunnan päättöarviointiin. Hanna Itkosen ja Päivi Kolu & Tommi Vasankarin artikkelit puolestaan herättävät itseni pohtimaan, millaisia erilaisia keinoja meillä on koulumaailmassa käytössä tällä hetkellä tukemaan ja liikunnallistamaan lapsia sekä nuoria. Hyvinvointivelan kasvaminen tuo tullessaan lisääntyvässä määrin meidän hyvinvointialueillemme lisäkustannuksia ja paineita pystyä tarjoamaan kaikille asukkailla tasapuolisesti terveys- ja hoivapalveluja. Miten lapset ja nuoret tulevat selviytymään arjesta ja aikoinaan työelämän haasteista?

Kaiken muutosten ja haasteiden keskellä on hyvä muistaa aina välillä ottaa "aikalisä" ja hengähtää olemalla itselle armollinen. Totuushan on, että työ ei tekemällä lopu ja elämästä tulisi myös pystyä nauttimaan, ei vain suorittamaan. Sinne palavereiden ja arviointihetkien keskelle haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa ja virkistävää joulun aikaa!

Satu Ovaska, tiedotustoimikunnan puheenjohtaja

Lue koko lehti LIITO 4/21: Muuttuva yhteiskunta jäsensivuilta.