LIITO 1/22 pääkirjoitus: Hyvinvoinnin aaloilla

"Ope, tiiätkö mitä?

Noh, nyt en kyllä osaa yhtään arvata et mistä on kyse...

Miks meillä ei oo pitkään aikaa ollut mitään niitä sun mindfulness-juttuja? Eiks me olla niitä enää ikinä? Etkö tykkää niistä enää?"

Tämä toimii aasinsiltana ja hyvänä muistutuksena (myös itselleni), kuinka tärkeää on ikäkaudesta riippumatta oppia tiedostamaan, mitkä asiat tuovat ja lisäävät hyvinvointia omaan arkeen ja mitkä puolestaan kuormittavat. Ja ennen kaikkea, pysähtyä miettimään, onko minulla parhaimmat sekä toimivimmat opit ja keinot käytössä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Olisiko nyt jopa hyvä hetki pienelle päivitykselle? Lehdestämme löydät mm. työssä jaksamiseen ja työolosuhteisiin liittyviä vinkkejä.

Hyvinvoinnin alkulähteillä

Kaupungin keskusta-alueella asuvana olen ollut onnellinen runsaslumisesta talvesta. Miksikö? Koska se on tarjonnut mahdollisuuden autottomana henkilönä lähteä esim. hiihtämään keskusta-alueelle tehdyillä laduilla, lumikenkäilemään lähimetsiköihin tai jopa retkiluistelemaan ihan kotinurkilla. Tiedostan myös sen toisen puolen, että on paljon ihmisiä, joille tämä runsaslumisuus tuottaa enemmän ehkä toisensuuntaisia tunnetiloja ja ison odotuksen lumien sulamisesta mahdollisimman nopeasti.

Mutta niinhän se menee, toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta. Tässä tapauksessa minä tunnustaudun tykkääväni kaikista vuodenajoistamme sekä niiden tarjoamista mahdollisuuksista erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin. Ehkäpä tämä juontaa juurensa jo lapsuuteeni, jossa isä ja äiti veivät minut niin järvelle kalastamaan kuin uimaankin ja metsään marjoja sekä sieniä keräämään. Tuolloin en kyllä aina välttämättä ollut se kaikkein innokkain mukaanlähtijä, mutta mukana siellä kuitenkin oltiin, vaikka sitten marjamättäitä potkimassa. Nykypäivänä osaan olla kiitollinen ja arvostaa sitä, että minut on viety ja ohjattu tekemään myös asioita, jotka eivät silloin aina tuntuneet mukavilta tai kivoilta jutuilta. Olen kuitenkin saanut näistä hetkistä arvokasta oppia niin Suomen luonnon hyödyntämisestä kuin erilaisten tunnetilojen työstämisestäkin.

Lapsuuden kokemusten tärkeys

Näin keski-ikäisenä olen huomannut, että monet lapsuudessa epämiellyttäviltä tuntuneet aktiviteetit ovat tehneet paluun takaisin arkeeni. Ja ihan vain siitä syystä, että ne tuottavat nykyään iloa ja mielihyvää lisäten omalta osaltaan hyvinvointipankkiani. Toisaalta näiden aktiviteettien parissa olen huomannut, miten huolet ja murheet vähintäänkin puolittuvat ja huomaamatta tulee saavutettua myös päivittäinen liikuntasuositusannos.

Työyhteisössämme on menossa työhyvinvointiin liittyvä projekti, jossa tähdätään kevään aikana kartoittamaan ja lisäämään kokonaisvaltaisesti työyhteisömme jaksamista ja hyvinvointia. Mielenkiinnolla olen parin viikon aikana kuunnellut kollegoidenkin suunnalta kuuluneita kommentteja, että "en kyllä ole tehnyt tätä sitten lapsuuden tai koulun liikuntatuntien. Miten en muistanut, et tämähän on kivaa?"

Kevättä kohti hästägeillä

Olen ehkä tullut "tunnetuksi" oppilaiden keskuudessa siitä, että välillä käytämme kommunikoinnissa hästägejä harjoitteiden loppuun saattamiseksi tai keventämään tunnelmaa. Niinpä tällä kertaa päätän omat ajatukseni hyvinvoinnista niiden kautta seuraavasti:

#varmastiherättäätunteitajokasuuntaan

#korjaaepäkohdatjosvoit

#näehyväympärilläsi

#kaikestaeitarvitsetykätätaipitää

#pidähuoltaitsestäsi

#inspiroiviahetkiäkevääseen

Satu Ovaska, tiedotustoimikunnan puheenjohtaja

Lue koko lehti jäsensivuilta.