LIITO 4/25 pääkirjoitus: Yhteisö on voima, joka kannattelee

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Tämä inhimillinen tarve on yhteisöllisyyden ydin – ja samalla perusta, jolle oppiminen, hyvinvointi ja merkityksellisyyden kokemus rakentuvat. Kun ihminen kokee kuuluvansa joukkoon, syntyy turvaa, rohkeutta ja halua oppia uutta.

Tämän lehden teema ”yhteisöllisyys voimavarana” muistuttaa, että yhteisöllisyys ei ole vain mukava lisä koulun arkeen, vaan sen elinehto. Liikunnan ja terveystiedon opetuksessa se näkyy yhdessä toimimisena, liikkeen ilona ja toisten huomioimisena. Jokainen onnistunut yhteistyön hetki – olipa kyse sitten ryhmän yhteisestä oivalluksesta, kollegan kanssa jaetusta ideasta tai oppilaiden/opiskelijoiden välisestä tuesta – vahvistaa kuulumisen tunnetta ja kannattelee koko yhteisöä.

Lehden kirjoituksissa tarkastellaan yhteisöllisyyttä monesta näkökulmasta: yksinäisyyden ehkäisystä, mielen hyvinvoinnin ja liikkumisen yhteydestä sekä opettajayhteisöjen merkityksestä jaksamiselle. Esimerkit eri kouluista ja opettajaverkostoista osoittavat, että yhteisöllisyys rakentuu pienistä mutta toistuvista teoista – arjen kohtaamisista, välittämisestä ja halusta toimia yhdessä.

Välillä oma jaksaminen on koetuksella. Silloin yhteisö voi kannatella yksilöä – kollegan tuki, rohkaiseva sana tai yhdessä jaettu hetki voivat antaa voimaa jatkaa. Kun yhteisö toimii aidosti tukena, sen merkitys kasvaa entisestään: kukaan ei jää yksin, ja meistä jokainen saa olla välillä se, jota kannatellaan.

Liikunnan ja terveystiedon opettajina olemme etulinjassa luomassa ympäristöjä, joissa jokainen saa kokea osallisuutta ja onnistumista. Samalla meitä yhdistää yhteinen päämäärä: lasten ja nuorten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja oppimisen edistäminen.

Pidetään huolta siitä, että yhteisöllisyys näkyy sanoissa ja teoissa – ja tuntuu arjessa. Se on voima, joka kannattelee meitä kaikkia, myös niinä hetkinä, kun emme itse jaksa.

Karoliina Mäkäräinen