LIITO 3/25 puheenjohtajalta: Vesiturvallisuus alkaa koulusta – ja jatkuu kotona

Menneenä kesänä olemme joutuneet lukemaan uutisia, joita kukaan ei haluaisi nähdä: liian moni lapsi ja nuori on menehtynyt hukkumalla ja usein yhteisenä nimittäjänä on se, että uimataito ei ole ollut riittävä tai vesillä liikkumisen turvallisuustaidot ovat puutteelliset. 

Liikunnanopettajilla on tässä asiassa merkittävä rooli. Koulujen uinninopetus ei ole pelkkä liikuntasuoritusten keräämistä varten laadittu sisältö, vaan se on elintärkeää kansalaistaitoa. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden oppia uimaan ja toimimaan vesillä turvallisesti riippumatta siitä, onko hänen perheellään mahdollisuutta käydä uimahallissa tai uimarannalla vapaa-ajalla. Uinninopetuksessa painottuu yhtä paljon uintitekniikka kuin hätätilanteiden hallinta: kelluminen, avun hälyttäminen, pelastusotteet ja turvavälineiden käyttö. Ikävä kyllä koulujen uinnin opetusmahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset kaikkialla Suomessa ja yhtenä syynä on kuntien resurssipula. 

On kuitenkin hyvä muistaa, että koulujen uinninopetus ei yksin riitä. Vanhemmilla on suurin vastuu varmistaa, että lapset pääsevät harjoittelemaan uimataitoaan myös koulun ulkopuolella. Uimataito ei kehity tai säily ilman harjoitusta, ja kesän vapaus tuo mukanaan tilanteita, joissa vesiturvallisuuden merkitys korostuu, kun aikaa vietetään rannalla, mökillä tai vaikka veneessä. Jokainen aikuinen voi kysyä itseltään: tiedänkö, kuinka hyvin lapseni osaa uida ja toimia vesillä? 

Koulu ja koti voivat yhdessä rakentaa vahvan turvaverkon. Kun liikunnanopettajat tekevät työnsä määrätietoisesti ja heillä on siihen oikeat resurssit ja vanhemmat tukevat oppimista, voimme vähentää hukkumiskuolemia merkittävästi. Vesiturvallisuus ei ole lisäosa opetussuunnitelmassa vaan ainoa liikuntamuoto, joka on sinne selkeästi kirjattu. Näin ollen sitä ei saisi kunnissa sivuuttaa vedoten budjettiin. Vesiturvallisuus tulisikin kunnissa nähdä yhtenä elämän turvataitona, josta ei voida säästää. 

Syksyn aikana Liito ry. on mukana päivittämässä uinninopetuksen suosituksia yhteistyössä SUH:n kanssa. 

Oppimisen tuen uudistus - mitä se tarkoittaa koulujen arjessa? 

1.8.2025 astui voimaan oppimisen tuen uudistus, jossa kolmiportainen tukimalli (yleinen, tehostettu, erityinen tuki) poistui ja tilalle tuli suora, tarpeisiin sidottu tuki. Uuden tukimallin mukaan kaikilla oppilailla on oikeus ryhmäkohtaiseen tukeen, jota tarpeen mukaan täydennetään oppilaskohtaisilla tukitoimilla. Painopiste siirtyi siten ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen, joka integroidaan osaksi viikoittaista opetusta ilman erillisiä hallinnollisia päätöksiä. Uudistus vähentää kirjaamistarvetta ja siten opettajien työmäärää jättäen aikaa itse hyödylliseen työhön, sillä vasta oppilaskohtaisten tukitoimien kohdalla on päivitettävä asiakirja, jonka pohjalta tehdään hallintapäätös. 

Uudessa tuen mallissa annetaan varhaista tukea ja useammalle oppilaalle kuin mitä aikaisemmin on ollut. Oppimisen edellytystä tukevat opetusjärjestelyt luokassa, mitkä on suunnattu kaikille oppilaille toisin sanoen opetusryhmien tulee mahdollistaa erilaisten oppijoiden tukeminen pedagogisin ratkaisuin: yleinen tukiopetus (eriyttäminen) ja opetuskielen tukiopetus (käsitteiden selittäminen selkeämmin) ja oppimisympäristön muokkaaminen esteettömäksi. Lisäksi voidaan käyttää erityisopettajan antamaa opetusta osana ryhmäkohtaisia tukitoimia. Jos ryhmäkohtaiset tukitoimet eivät ole riittäviä oppimistavoitteiden saavuttamiseksi, voidaan silloin ottaa käyttöön erilaisia oppilaskohtaisia tukitoimia.  

Uudessa mallissa rehtoreiden ja opettajien rooli on entistä keskeisempi. Koulun toimintakulttuuri, yhteisopettajuus ja erityisopettajien osaamisen hyödyntäminen ovat muutoksen kulmakiviä. Tärkeään rooliin nousevat suunnitelmallinen johtaminen ja jatkuva arviointi. Meidän opettajien onkin nyt hyvä olla tarkkoina, että kunnissamme on resursoitu lainmääräämä resurssi erityisopetukseen ja oppilaat saavat jatkossakin tarvitsemaansa tukea oppimiseensa. Vaikka laki astui voimaan 1.8.2025, lukuvuosi 2025–2026 on siirtymäkautta. Ennen tätä tehty tuki säilyy, mutta se päivitetään uuden lain mukaiseksi vuoden 2026 elokuuhun mennessä. Uskoisin, että tämän siirtymävuoden aikana haetaan kuntiin hyviä toimintatapoja varhaisen tuen mahdollistamiseksi kaikille, koska niin kuin tiedämme, lakimuutos tehtiin nopealla aikataululla eikä kouluilla ollut riittävästi aikaa valmistautua muutokseen. Mielestäni yksi hyvä muutos tuen uudistuksessa oli se, että yksilöllistäminen muuttui oppiaineen rajaamiseksi ja ns. tähtimerkinnät vastaavat jatkossa arvosanaa 5. Tämä tasa-arvoistaa oppilaiden kohtelua jatko-opintoihin haettaessa. Yksilöllistäminen eli rajaaminen on mahdollista vasta sitten, kun oppilas on saanut kaikki tunnit erityisopettajan opetusta kyseisessä oppiaineessa. Se on siten viimeinen tuen keino. Huomioitavaa tässä on, että erityisopettaja ei voi antaa samaan aikaa sekä ryhmäkohtaista että oppilaskohtaista tukea. 

Alkaneen lukuvuoden lopuksi, olemme toivottavasti paljon viisaampia kouluissamme, miten uusi tuenmalli on vaikuttanut koulujen arkeen ja olemme löytäneet hyvät käytännöt sen toteuttamiseksi.  

Toivotan kaikille hyvää alkanutta lukuvuotta! 

Mirva Ikola, pj.