Liikunnanopettaja –lehden 1/08 aiheita:

Pääkirjoitus

Liikuntapiirakka koulun liikunnan toteutusmalliksi

Koululaisten vähäinen fyysinen aktiivisuus on suuri kansallinen huolenaihe. Tärkeimpänä tavoitteenamme seuraavassa tuntijaossa on saada perusopetukseen yksi tunti lisää liikuntaa kaikille luokkatasolle. On hienoa, että sekä opetusministerimme että kulttuuri- ja urheiluministerimme ovat selkeästi esittäneet tukensa tälle tavoitteelle.

Tavoitteena 9 vuosiviikkotuntia lisää liikuntaa perusopetukseen voi kuulostaa paljolta. Kuitenkin, jos asiaa tarkastelee lapsen näkökulmasta, yksi lisäliikuntatunti ei yksin riitä täyttämään terveyden kannalta välttämätöntä fyysistä aktiivisuutta (tunti päivässä) – ei edes kansainvälisiä koululiikunnan määrällisiä suosituksia (180 minuuttia viikossa).

Yksi lisätty liikuntatunti merkitsee kuitenkin tehokkaasti toteutettuna jokaiselle 7–15-vuotiaalle lapselle mahdollisuutta harjoittaa fyysistä toimintakykyä, liikehallintaa, lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä monipuolisesti ammattitaitoisessa ohjauksessa 135 minuuttia viikossa. Tämä kattaisi jo reilut 30 % lapsen viikoittaisesta liikunnan tarpeesta.

Liikuntaa harrastavalle lapselle koulun liikuntatuntien jälkeen jäävä vajaa 70 % eli noin viisi tuntia terveyden kannalta tärkeää fyysistä aktiivisuutta viikossa on helposti saavutettavissa. Mutta miten aktivoidaan se viidennes nuorista, jotka liikkuvat ainoastaan kaikille yhteisillä liikuntatunneilla? Tähän ongelmaan tarvitaan lisätyn liikuntatunnin lisäksi myös muita koulupäivän liikunnallistamisen keinoja.

UKK-instituutin kehittämä liikuntapiirakka voisi tarjota toimivan mallin koulun liikunnan järjestämiseen. Liikuntapiirakka koostuu kahdesta piirakan puolikkaasta, joista suositellaan nautittavan viikoittain ainakin toinen.

Täsmäliikunnan puolikas sisältää kahdesta kolmeen tuntia viikossa kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa. Perusliikunnan puolikas sisältää kolmesta neljään tuntia viikossa arki-, hyöty- ja työmatkaliikuntaa. Täsmäliikuntaa tulisi harrastaa keskimäärin joka toinen päivä, perusliikuntaa mielellään puoli tuntia joka päivä.

Jos tarkastelee täsmäliikunnan sisältöä, se muodostuu monipuolisesti eri liikuntalajeista: kestävyyslajeista, kuten uinnista, juoksusta tai hiihdosta sekä lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävistä lajeista, esimerkiksi erilaisista pallopeleistä, kuntosaliharjoittelusta, tanssista tai voimistelusta. Tällä hetkelläkin koulun liikunnan opetussuunnitelma sisältää juuri kaikkea edellä mainittua. Koululiikunta täyttää siis sisällöllisesti täsmäliikunnan vaatimukset.

Mikäli seuraavaan tuntijakoon lisätään yksi tunti lisää liikuntaa kaikille luokka-asteille, jokaiselle peruskoululaiselle tarjoutuu mahdollisuus oppivelvollisuuden puitteissa nauttia se toinen puolikas terveytensä kannalta tärkeästä fyysisestä aktiivisuudesta. Tällä toimenpiteellä voisi olla kansanterveydellisesti suuri merkitys etenkin niille nuorille, joille koululiikunta on ainoa ”liikuntaharrastus”.

Perusliikunnan puolikas muodostuu erilaisista fyysistä arkiaskareista ja lapsilla mm. liikunnallisista leikeistä ja koulumatkaliikunnasta. Päivittäinen välituntiliikunta, liikunnallinen iltapäivätoiminta, koulujen liikuntakerhot ja muut liikuntaharrastukset sekä erilaiset ”koulumatka lihasvoimin” -kampanjat sopivat täyttämään tämän perusliikunnan puolikkaan.

Koululaisen liikuntapiirakka voisi muodostua seuraavista puolikkaista: koululiikunta ja liikunnallinen vapaa-aika. Koululiikuntaa olisi kaikilla lapsilla kolme vuosiviikkotuntia sisältäen ammattitaitoisessa opetuksessa monipuolisesti fyysistä toimintakykyä kehittäviä liikuntamuotoja. Liikunnallinen vapaa-aika muodostuisi lapsilla omaan valintaan perustuen päivittäisestä liikkumisesta koulumatkoilla, välitunneilla, koulujen iltapäivä- tai liikuntakerhoissa, urheiluseurojen harjoituksissa tai perheen kanssa liikkuen.

Kuvio 1. Koululaisen terveysliikuntapiirakka. ”Haukkaa ainakin hattu”.

Terhi Huovinen