Liikunnanopettaja –lehden 4/07 aiheita:

Pääkirjoitus

Taito- ja taideaineista sydämen sivistystä

Yleissivistävän koulutuksen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua tasapainoisiksi, sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi. Tasapainoinen ihmisyys muodostuu paitsi elämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista, myös kyvystä ilmaista itseään rakentavalla tavalla.

Marraskuun surulliset uutiset Jokelasta saavat kysymään, onko kaikilla nuorilla riittävästi keinoja ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan hyväksyttävällä tavalla. Nykyiset opetussuunnitelmat painottavat paljon tietoa ja osaamista. Annetaanko kouluissa tilaa kasvamiseen liittyville tunteille ja tasapainoisen ihmisyyden rakentamiselle?

Taito- ja taideaineiden opetus tähtää oppilaan kokonaispersoonallisuuden tukemiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan taito- ja taideaineissa on mm. seuraavanlaisia tavoitteita: yhdessä tekeminen, luovuus, mielikuvitus, itseilmaisu, leikinomaisuus, kiireettömyys, kannustava ilmapiiri, pitkäjänteisyys, viihtyisyys, itsetunto, ilo, tyydytys työstään, suvaitsevaisuus ja hyvinvointi. Kuulostaa asioilta, joita jokainen aikuinen toivoo lapsilleen, eikö totta? Miksihän näitä aineita ei kouluissa opeteta enempää?

Viime aikoina taito- ja taideaineiden lisäämiseksi on esitetty valinnaisuuden lisäämistä ja koulujen kerhotoiminnan elvyttämistä. On kuitenkin huomattava, että kerhotuntien palauttaminen ei tuo taito- ja taideaineita kaikkien oppilaiden ulottuville. Kerhotoimintaan ja valinnaiskurssien tunneille ilmoittautuu usein oppilaita, jotka jo muutenkin ovat aiheesta kiinnostuneita ja aktiivisia. On tärkeää, että kaikille yhteinen taito- ja taideaineiden opetus turvataan koko perusopetuksen ajan.

Taito- ja taideaineiden pedagogiset opettajajärjestöt ovat tiivistämässä yhteistyötään. Tätä yhteistyötä voimme ilolla tervehtiä. Yhteisten asioiden puolesta on helpompi puhua yhdessä kuin erikseen. Yhteisellä viestillä on myös enemmän kuuluvuutta.

Tällä hetkellä Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n hallitus haluaisi rakentaa yhteistyötä klusteriajattelun pohjalle. Klusteri voidaan määritellä kiinteää tai vähemmän kiinteää yhteistyötä tekeväksi eri toimijoiden muodostamaksi osaamiskeskittymäksi (Wikipedia). Klusterista itsenäiset asiantuntijatoimijat hakevat synergiaetua: yhteistyöllä voidaan saavuttaa yhdessä ”suuruuden ekonomian” etuja ilman virallisen yhteenliittymisen, esim. rekisteröitymisen, tuomaa raskautta kuten taloushallintoa tai sääntömääräisiä kokouksia. Klusterissa yhteistyö olisi joustavaa ja asiakeskeistä.

Tämän lehden teemana on terveystieto ja helmikuun alussa Hennalan varuskunnassa Lahdessa järjestettävät opintopäivät. Tapaamisiin yhteisissä koulutustilaisuuksissa!

Terhi Huovinen