Liikunnanopettaja –lehden 2/07 aiheita:

Pääkirjoitus

Uusia tuulia liikunnan ja terveystiedon opetuksessa

Tämä kevät on ollut liikunnan ja terveystiedon opetuksen näkökulmasta monella tavalla kiinnostava. Suomi sai huhtikuussa uuden hallituksen, jonka ohjelmassa sivistys ja osaaminen nostettiin erääksi keskeisistä arvoista. Korkeatasoista koulutusta halutaan kehittää lähivuosina entistä paremmaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Perusopetuksessa hallitus lupaa pienentää ryhmäkokoja, vahvistaa koulujen kerhotoimintaa ja parantaa taito- ja taideaineiden asemaa valinnaisuutta lisäämällä. Kaikkia edellä mainittuja tavoitteita voi tervehtiä ilolla, mutta samalla tulee kriittisesti arvioida, millaisia seurauksia erilaisilla toimenpiteillä on. Esimerkiksi valinnaisuuden lisääminen tarkoittaa väistämättä tuntijaon avaamista ja kaikille yhteisten oppiaineiden määrän vähentämistä. Millaiset arvot ohjaavat tuntijaon muutoksia? Kaikille yhteiset liikunnan ja terveystiedon tunnit luovat tärkeän perustan nuorten itsenäisille elämäntapavalinnoille. Näille oppiaineille tulee osoittaa riittävä määrä kaikille yhteisiä tunteja riippumatta valinnaisuuden määrästä. Terveyden edistämisen tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat eivät välttämättä tee hyvinvointinsa kannalta edullisimpia ratkaisuja.

Toisen asteen koulutukseen uusi hallitusohjelma lupaa lisää kontaktitunteja opetukseen ja opiskelijoiden ohjaukseen. Tämä on positiivinen viesti. Olisi hienoa, jos sama tavoite asetettaisiin myös yliopistojen ja korkeakoulujen opetukseen. Etenkin luokanopettajakoulutuksessa kontaktitunteja opintopistettä kohti on useimmissa yliopistoissa leikattu Bolognan prosessin myötä. Millaista osaamista luokanopettajaksi valmistuvalla on eri oppiaineiden opetukseen? On surullista, että monen lapsen kohtalona on saada alakoulussa esimerkiksi liikunnanopettajakseen opettaja, jolle ei koulutuksessa ollut mahdollista antaa edes perustietoja ja -taitoja oppiaineen opetukseen – saati sitten eväitä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.

Lukukauden loppuessa valkolakin saa ensimmäistä kertaa suuri joukko ylioppilaita, jotka osallistuivat terveystiedon ainereaalikokeeseen. Koko maassa terveystiedon kokeeseen ilmoittautui runsaat 4500 opiskelijaa. Kokeen kysymykset edustivat terveysosaamisen eri alueita monipuolisesti ja olivat riittävän haastavia. Terveystiedon opettajille ylioppilaskokeiden korjaaminen oli kiintoisa urakka, josta selviydyttiin mainiosti. Lämmin kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte kirjoituksiin valmistavan oppimateriaalin ja ylioppilaskirjoitusten korjausohjeiden laatimiseen! Kun juhlat on juhlittu, tuoreiden terveystiedon ylioppilaiden sijoittumista jatkokoulutukseen on mielenkiintoista seurata. Hakeutuvatko nämä ylioppilaat pääasiallisesti terveys-, sosiaali- tai liikunta-alan koulutusohjelmiin vai palveliko terveystiedon opiskelu ensisijaisesti opiskelijan omaa elämänhallintaa ja terveysosaamista ammatillisten haaveiden suuntautuessa toisaalle?

Samaan aikaan valkolakkien kanssa juhlivat peruskoulunsa päättävät nuoret kesän alkamista. Tänä keväänä Opetussuunnitelman perusteiden päättöarvioinnin kriteerit pääsevät ensikerran tositestiin, kun opettajat pohtivat liikunnan ja terveystiedon arvosanoja oppilaittensa peruskoulun päättötodistusta varten. Olisi mielenkiintoista saada tietoa siitä, miten opetussuunnitelman perusteiden henki – kannustavuus ja yhteismitallisuus – toteutuvat oppiaineittemme päättöarvioinneissa. Millaisia mahdollisuuksia opettajat ovat antaneet oppilailleen osoittaa osaamistaan monipuolisesti? Ovatko arviointikriteerin ja arviointimenetelmän käsitteet olleet opettajille selkeitä oppilasarviointia tehtäessä? Arviointi ei ole helpoimpia tehtäviä ja erityisen haasteellista se on silloin, kun oppilaalla on tarvetta erityiseen tukeen. Sekä liikunnan että terveystiedon arviointi kaipaisi lisäohjeistusta ja käytännöllisiä suosituksia kriteerien käyttämisestä oppilasarvioinnissa. Tässä liittomme voisi tulevana vuonna aktivoitua ja viritellä yhteistyötä Opetushallituksen ja arviointitutkimusta tekevien suuntaan.

Terhi Huovinen