Liikunnanopettaja –lehden 4/06 aiheita:

Pääkirjoitus

Liikunnan ja terveystiedon opetus nousuliitoon

Pitelet käsissäsi näillä näkymin historian viimeistä Liikunnanopettaja-lehteä. Vuoden alusta tuttu lehti alkaa ilmestyä uudistuneella nimellä: ”Liikunnan ja terveystiedon opettaja”, kutsumanimeltään Liito-lehti. Lehden nimenmuutos kuvastaa hyvin liittomme tehtäväkenttää, toimimmehan kahden itsenäisen oppiaineen pedagogisena ainejärjestönä. Vaikka liikunnalla ja terveystiedolla on erilainen ”paikka” koulun oppiaineiden joukossa (liikunta taito- ja taideaineena, terveystieto teoria-aineena), liikunnalla ja terveystiedolla on myös paljon yhteistä. Molempien aineiden tavoitteena on edistää lasten ja nuorten terveyttä ja toimintakykyä, opettaa itsestä ja omasta kehosta huolehtimisen taitoja sekä kannustaa terveeseen elämäntapaan, jossa liikunnan harrastaminen on eräs keskeinen peruspilari. Molemmissa oppiaineissa hyvinvointi ymmärretään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kokonaisuudeksi; molemmissa toiminnallisuus on keskeinen oppimisen tapa. Molempia oppiaineita opettaa useammassa koulussa myös sama opettaja – liikunnan ja terveystiedon opettaja.

Näillä oppiaineilla on kuitenkin myös oma erityinen, toisistaan riippumaton luonteensa. Liikunta ei automaattisesti edistä terveysosaamista, eikä terveystieto saa aikaan liikunta-aktiivisuutta. Oppiaineiden teoreettinen perusta on erilainen: osa aineiden ydinkysymyksistä vaatii lähtökohtaisesti toisistaan poikkeavaa käsittelyä. Lisäksi liikuntaa tai terveystietoa voi kouluissa opettaa vain näihin aineisiin kelpoinen aineenopettaja tai opettaja, jonka aineyhdistelmä on jotakin muuta kuin molemmat yhdessä. On siis enemmän kuin loogista, että myös liittomme lehti on tasavertaisesti näiden kahden oppiaineen näköinen ja kuuloinen, nimeään myöten.

Tässä lehdessä keskitytään tulevien liikunnanopetuksen opintopäivien ohella terveystieto-teemaan. Lukion terveystiedon opettajilla onkin juuri nyt mielenkiintoinen haaste edessään, sillä ylioppilaskokelaat pääsevät ensimmäistä kertaa kirjoittamaan terveystietoa kevään ainereaalissa. Terveystieto reaaliaineena vaatii opettajalta paljon valmistelua ja opiskelijoiden kirjallisten töiden lukemista – aivan kuten muutkin reaaliaineet. Lukion terveystiedon opetusvelvollisuudessa on kuitenkin räikeä epäkohta: on kohtuutonta, että opetusvelvollisuus on kahta vuosiviikkotuntia vastaavia oppiaineita korkeampi. Työtä asian oikaisemiseksi on tehty jo pitkään, mutta nyt ainereaalin kynnyksellä opetusvelvollisuus on viimeinkin korjattava oikeudenmukaiseksi!

Terveystiedon opetuksen laadun kannalta tärkeä kysymys on pätevien ja aiheesta innostuneiden opettajien saatavuus. Tällä hetkellä terveystiedon aineenopettajaksi voi pätevöityä sekä perus- että täydennyskoulutuksessa, mutta koulutuspaikkoja ei ole tarjolla läheskään sitä määrää, kuin olisi tarpeellista. Tällä hetkellä suurin osa terveystiedon opettajan viroista kouluissa on yhdistelmävirkoja jonkin toisen oppiaineen kanssa. Ylivoimaisesti eniten virat on suunnattu aineyhdistelmään liikunta ja terveystieto. Yliopistojen rahoitusmalli ei tällä hetkellä suosi laitoksia, jotka antavat runsaasti sivuaineopintoja. Tästä johtuen sivuaineopiskelijoiden määrää jouduttaneen rajoittamaan voimakkaasti perusopintovaiheessa: näkyvissä on tilanne, jossa liikunnan ja terveystiedon kaksoiskelpoisuutta on vaikea opiskella osana maisteritutkintoa. Hyvin todennäköiseltä tuntuisi, että liikunta ja terveystieto muodostavat luontevan aineparin suuressa osassa kouluja myös tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan opettajankoulutuksen resurssit molemmissa oppiaineissa – niin perus- kuin täydennyskoulutuksessakin – on turvattava. Lisäksi on selvitettävä, miten taloudellisesti olisi mahdollista järjestää liikunnan- ja terveystiedon opettajan kelpoisuuden antava maisterikoulutus, johon Jyväskylän yliopistossa on jo olemassa vuosikymmenien laadukas perinne.

Jouluisin terveisin

Terhi Huovinen