Liikunnanopettaja –lehden 3/06 aiheita:

Pääkirjoitus

Monenlaista oppimista

Tässä lehdessä pohdiskellaan liikunnan ja oppimisen yhteyksiä. Tällä kerralla oivalluksia aiheen tiimoilta on mahdollisuus saada myös toisella kotimaisella kielellä.

Toivottavasti monella opettajalla on ollut ilo kokea ja oppia jotakin uutta kesän aikana: kenties saada kosketus uudenlaisiin liikuntamuotoihin, kenties kokea täydellisen tekemättömyyden rentouttava tunne auringon hyväillessä talvikalpeaa ihoa, kenties vääntää mielensä tai kehonsa johonkin ennalta arvaamattomaan asentoon…

Usein puhuttaessa liikunnan ja oppimisen yhteyksistä kielemme kääntyy tehokkuuspuheeksi: mitä hyötyä voidaan näillä motorisilla suoritteilla saavuttaa suhteessa esimerkiksi matematiikan oppimistuloksiin tai eliniän ennusteeseen. Tai miten motorinen harjoittelu voi edistää oppimisvalmiuksien kehittymistä ja edistää nuoren kasvamista tehokkaaksi, terveeksi yhteiskunnan jäseneksi. Monesti myös motorinen oppiminen mielletään nivelkulmiksi, voiman ja nopeuden lisääntymiseksi, liikkeen jalostumiseksi alkeismallista kohti automatisoitunutta mallia. Usein tällaisessa puheessa liikunnalla ja liikkeen oppimisella nähdään olevan välineellistä arvoa jonkin ”korkeamman” päämäärän saavuttamiseen: urheilusuorituksen tehokkuuden kehittymiseen, sosiaaliseen kasvuun, terveyden lisääntymiseen, akateemisten taitojen omaksumiseen jne.

Usein koululiikuntaa pidetään voimassa olevien opetussuunnitelmien raameissa kovin ulkoa säädellyltä ja sisällöltään kapealta. Onneksi totuus on kuitenkin toisenlainen. Pätevät ja innostuneet opettajat osaavat raameja kunnioittaen, mutta myös niistä huolimatta antaa tilaa liikunnan erilaisille oppimiskokemuksille. Vauhdikkaan pelin päättäminen rauhalliseen rentoutushetkeen antaa jo yhden tunnin sisällä mahdollisuuksia monenlaisille elämyksille. Tuntien monipuolisuus luo tilaisuuksia erilaisille oppilaille kokea jotakin itselleen tärkeää.

Terveys- ja tehokkuusperusteilla ei monellekaan murrosikäiselle ole arvoa siinä hetkessä, jossa liikunnan oppiminen on kivaa. Hetkessä, jossa heittäytyminen hikiseen peliin, tanssiin tai rentouttavaan venytykseen saa unohtamaan koulupäivän muut askareet. Liikunnan oppimisella on arvoa sinänsä. Se, että liikkuminen tuntuu hyvältä juuri siinä hetkessä, riittää.

Liikunnan ja oppimisen välinen yhteys voi löytyä myös oman kehon kuuntelemisesta, itsensä tunnistamisesta. Monet kehonhuoltomenetelmät pohjautuvat oman kehon aistimiseen, rauhalliseen olemiseen itsensä kanssa. Ulkoisesti tällaisilla tunneilla ei välttämättä havaita suuria liikkeitä, mutta silti osallistujat voivat kokea järisyttäviä oppimiskokemuksia työskennellessään oman kehonsa kanssa. Tällaiselle oman sisäisen liikkeen oppimiselle tuntuu olevan entistä enemmän tilausta kiireisen arjen keskellä.

Liikunnan ja oppimisen välisistä yhteyksistä puhuttaessa on huomioitava keskustelukumppanit. Päättäjien kanssa keskustellessa on välttämätöntä nostaa esille ne välineelliset arvot, joita liikunnan harrastamisella on todettu olevan. Arjen työssä nuorten kanssa on kuitenkin lupa nauttia liikunnan itseisarvosta. Se saa myös liikunnanopettajan työn maistumaan makealle.

Toivotan kaikille mukavaa lukuvuoden alkua ja miellyttäviä lukuelämyksiä syksyn ensimmäisen Liikunnanopettaja-lehden parissa.

Terhi Huovinen