På Svenska

In English

Etusivu | Toiminta | Koulutus | Materiaalit | Jäsenasiat

LIITO -lehti | Kerhot | Seniorit | Palaute | Linkit

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Hki
puh. (09) 2787 055, 2787 066
e-mail: toimisto(at)liito.fi

Liikunnanopettaja -lehti

Tilauslomake

Toimituskunta

Mediakortti

Mielipidekysely

Ohjeita kirjoittajille

Arkisto

1/14 4/13 3/13 2/13 1/13 4/12 3/12 2/12 1/12 4/11 3/11 2/11 1/11 4/10 3/10 2/10 1/10 4/09 3/09 2/09 1/09 4/08 3/08 2/08 1/08 4/07 3/07 2/07 1/07 4/06 3/06 2/06 1/06 4/05 3/05 2/05

Liikunnanopettaja –lehden 2/06 aiheita:

 


 

Pääkirjoitus

Kansainvälisyys velvoittaa: säännöllistä liikunnanopetusta toiselle asteelle

Lehden teemana on kansainvälisyys. Aihetta käsitellään pääasiassa kansainvälisten kontaktien näkökulmasta: millaista vuorovaikutusta syntyy erilaisista kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten kohdatessa liikunnan ja terveystiedon parissa Suomessa tai Suomen rajojen ulkopuolella? Tärkeä osa kansainvälisyyttä on myös ammatillinen tietoisuus siitä, mitä muualla tapahtuu. LIITO ry:ssä paitsi seurataan kansainvälistä keskustelua, myös pyritään vaikuttamaan yhdessä kansainvälisten toimijoiden kanssa laadukkaan liikunnan ja terveystiedon opetuksen kulttuurin vahvistumiseen Euroopassa – ensisijaisesti Suomessa, mutta myös lähialueillamme.

Tällä hetkellä maailmalla pohditaan oppiaineidemme mahdollisuuksia vaikuttaa fyysisesti passiivisten nuorten elämäntapoihin. Useat tutkimukset ovat osoittaneet nuorten terveyskunnon laskevan kaikkialla teollistuneissa maissa. Näin on myös Suomessa. Yhä enemmän on nuoria, joiden työ- ja toimintakyky on niin heikko, että ammattiin valmistuttuaan heillä ei ole edellytyksiä selviytyä työn vaatimuksista. Jo nyt ammattiaineita opettavat opettajat raportoivat työharjoittelun keskeytyksistä heikon toimintakyvyn vuoksi. Myös työnantajilta tulee huolestuneita viestejä julkisuuteen vastavalmistuneiden ammattilaisten kasvavista sairauspoissaoloista.

Lukuisiin liikunnan terveysvaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin pohjautuen kansainvälisesti on päädytty suosittelemaan liikunnanopetuksen määräksi vähintään 180 minuuttia viikossa pätevän opettajan johdolla kaikilla kouluasteilla. Suomessa tämä suositus toteutuu huonosti. Etenkin toisella asteella kansainvälisistä suosituksista ollaan kaukana. Uusimman Nuorten terveystapatutkimuksen (Laakso ym., Liikunta ja tiede 6/2005) tulosten mukaan keskimäärin 51 % ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista nuorista ilmoitti, että heillä ei ole lainkaan koululiikuntaa siinä jaksossa, jolloin kysely tehtiin. Mitä pidemmällä opinnoissaan opiskelijat olivat, sen suuremmaksi kasvoi joukko, jolla liikuntaa ei ollut lainkaan. Lukiolaisten luvut olivat samansuuntaisia. Sen lisäksi, että koululiikunnan määrä jää kauaksi kansainvälisistä suosituksista, myös koululiikunnan säännöllisyyden tavoite jää toteutumatta jaksolukujärjestysten vuoksi.

Terveysliikuntaa ei voi suorittaa varastoon. Opintoihin sisältyvän pakollisen säännöllisen liikunnan määrän vähäisyys onkin huolestuttavaa, sillä koululiikunnan määrä on yhteydessä myös nuorten kokonaisaktiivisuuteen. Esimerkiksi Nuorten terveystapatutkimuksessa havaittiin, että ne toisen asteen opiskelijat, joilla oli eniten koululiikuntaa, olivat aktiivisia myös vapaa-ajallaan. Opiskelijat, joilla koululiikuntaa ei ollut lainkaan, olivat passiivisia myös muuten. Liikunnan valinnaiskursseille osallistuvat siis liikunnallisesti aktiiviset. Koululiikunnan puuttuminen romahduttaa terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävän kokonaisaktiivisuuden määrän osalla toiseen asteen koulutuksen opiskelijoista.

Osalla toisen asteen koulutuksessa opiskelevista opiskelijoista on hyvät valmiudet oppimiseen, elämänhallintaan ja omasta työ- ja toimintakyvystään huolehtimiseen. Heidän terveyskuntonsa edistämisessä kannustus itsenäiseen liikuntaan esimerkiksi suunnitteilla olevien ”tyky-passien” voimalla voi olla toimiva ratkaisu. Kuitenkin varsinkin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelee myös suuri joukko niitä, joiden elämänhistoria kertoo ns. huono-osaisuuden kasautumisesta. Näillä opiskelijoilla oppimisen valmiudet ja elämänhallinnan taidot ovat puutteellisia. Heillä on muita korkeampi riski sairastua erilaisiin työ- ja toimintakykyä rajoittaviin sairauksiin, mikä saattaa johtaa koulutuksen keskeyttämiseen, lukuisiin sairaslomapäiviin, ennenaikaiseen eläköitymiseen, jopa alentuneeseen elinikään. Heille säännöllinen, oman liikunnanopettajan johdolla turvallisessa ryhmässä toteutettu koululiikunta on eräs merkittävä tekijä, joka tukee kasvua kohti itsestään ja toimintakyvystään huolta pitävää aikuisuutta ja ammatinhallintaa.

Kun opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa seuraavan kerran uudistetaan, on pidettävä huolta siitä, että kansainvälinen tieto jalostuu selkeiksi päätöksiksi nuorten terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Toisen asteen koulutukseen tarvitaan jokaisena opiskeluvuotena kaikille yhteinen liikunnan kurssi. Jokainen näistä kursseista toteutetaan hajautetusti lukuvuoden aikana, jolloin liikunnanopetuksen säännöllisyyden vaatimus täyttyy. Pakollisten kurssien lisäksi pidetään huolta siitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus myös valita liikunnan lisäkursseja tutkintoonsa. Nuorten terveys ja toimintakyky ovat niin arvokkaita asioita, että esimerkiksi lukujärjestystekniset asiat eivät voi olla peruste sille, että opiskelijalla ei ole aitoa mahdollisuutta koululiikunnan valitsemiseen.

Jokaisella nuorella on oltava oikeus sisällyttää kansainvälisten suositusten mukaisesti vähintään 180 minuutin koululiikunta-annos opinto-ohjelmaansa. Tämä oikeus ei korvaa arkiliikunnan ja liikuntaharrastusten ”lisäminuuttien” merkitystä. Päinvastoin: säännöllinen koululiikunta voi merkittävästi tukea myös säännölliseen vapaa-ajan liikuntaan iässä, jolloin nuori yleisimmin luopuu urheiluharrastuksestaan. Näin suomalaisnuorten kokonaisaktiivisuuden määrä täyttäisi päivittäisen terveysliikunnan suositukset.

Onko päättäjillä rohkeutta viisaisiin valintoihin tulevissa tuntijaoissa ja opetussuunnitelmissa?

Terhi Huovinen


Copyright © Liito | Päivitetty 30.05.2006