Liikunnanopettaja –lehden 2/05 aiheita: Uimataito – elämäsi taito Ilmassa leijuu kevään tuoksu ja pesäpallon ensimmäinen juoksu Terveystietoa oppimaan, osa 1 Liikunnallinen elämäntapa, mutta miten? Liikkaopesta jumppamaikaksi Liikunta toimii hyvänä houkuttimena koulunkäynnille Mumbakassa Väitös: Lapsia kannattaa rohkaista liikkumaan ulkona Liikunta tukee koulutustavoitteita YK:n vuosituhatjulistuksessa

Pääkirjoitus

Liikunta- ja terveyskasvatus kestävällä pohjalla?

Mitä tekemistä kestävällä kehityksellä on liikunta- ja terveyskasvatuksen kanssa? Uusissa opetussuunnitelman perusteissa kestävä kehitys on otettu esille kaikkia oppiaineita yhdistävänä teemana. Koulutusjärjestelmämme on yksi osa ketjua, jolla pyritään varmistamaan, että luonto säilyy monimuotoisena ja elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Arja Sääkslahden tuoreen liikuntapedagogiikan väitöskirjan mukaan lapset, jotka liikkuvat ja leikkivät paljon ulkona, ovat motorisilta taidoiltaan sisällä leikkiviä lapsia taitavampia. Tutkimuksen mukaan ulkoleikit olivat yhteydessä myös sisällä leikkiviä lapsia alhaisempaan sydän- ja verisuonisairauksiin sairastumisriskiin. Ellemme pidä huolta ympäristöstämme, tulevaisuuden lapsilla ei ole luontoa, jossa leikkiä ulkoleikkejä: ei ole lähimetsiä puissa kiipeämiseen tai retkeilyyn, ei puhtaita vesiä kesäiseen polskutteluun, ei hohtavia hankia hiihtämiseen.

Perusopetuksen eräänä tavoitteena on lisätä oppilaitten valmiuksia ja motivaatiota toimia ihmisen hyvinvoinnin ja ympäristön puolesta. Liikunnan- ja terveystiedon opetus antaa tähän runsaasti mahdollisuuksia. Molempien oppiaineiden lähtökohtana on välittää oppilaille tietoja ja taitoja, joilla he voivat tehdä itseään ja lähiympäristöään koskevia valintoja. Valinnat voivat joko edistää tai vähentää yksilön hyvinvointia. Useimmat valinnat koskevat omaa kulutuskäyttäytymistä. Valitsenko kaupasta moninkertaiseen muovipakkaukseen käärityn valmisruuan vai valmistanko aterian itse ekologisesti tuotetuista raaka-aineista? Ostanko uudet muodinmukaiset sisäpelikengät vai pärjäänkö vielä tämän lukukauden vanhoilla? Kävelenkö kouluun lihasvoimin vai hurautanko sinne muutaman kilometrin matkan mopolla tai autolla? Pienet arkiset valinnat kestävän kehityksen suuntaan koskevat niin opettajia kuin oppilaitakin: opettaja voi omilla valinnoillaan toimia esimerkkinä ja vaikuttaa oppilaitten arvomaailmaan.

Määritelmän mukaan kestävä kehitys on tulevaisuusajattelua: ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti kestävien ratkaisujen edistämistä. Kouluissa valmistaudutaan ottamaan käyttöön uusien opetussuunnitelman perusteiden mukaiset opetussuunnitelmat. Liikunnanopetuksen sisältöjä määriteltäessä voisi pohtia lajivalintoja kestävän kehityksen näkökulmasta. Suuntaammeko koululiikuntaa entistä teknisempään suuntaan vai koemmeko arvokkaana vaalia sellaisia lajisisältöjä, joissa tärkein tekijä on inhimillinen lihastyö? Monet perinteiset kansalliset liikuntamuotomme vaativat vain vähän kalliita teknisiä laitteita, välineitä tai suorituspaikkoja. Usein monikansallinen liikuntakulttuuri perustuu ajatukseen ostamisesta: osta lisenssi, että saat ohjata, osta salillinen spinningpyöriä, osta jatkuva kurssitus, osta taas modernimpi laite... Ei kuulosta kovin kestävältä kehitykseltä. Kuntien köyhyys toimii tässä onneksi kestävän kehityksen edistäjänä: harvalla koululla on varaa ostaa ”lesmillshydrospinninglisenssit” – kouluissa pidetään edelleen perinteistä kunto- ja vesijumppaa.

Kestävä kehitys on myös fyysisesti kestävää ammattilaisuutta

Kestävä kehitys on sitä, että edistetään ihmisen hyvinvointia ja opitaan tunnistamaan hyvinvoinnin uhkia. Kestävän kehityksen näkökulmasta suuntaus, että liikunnanopetusta ajetaan alas erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, on huolestuttava. Pakollinen liikuntakurssi tungetaan tiivistettynä ensimmäisen opintovuoden ensimmäiselle jaksolle ja sitten koko hyvinvointiosuus on suoritettu. Miten kestävää kehitystä on se, että tulevat ammattilaiset eivät kestä kunnossa edes siihen saakka, että he pääsisivät kiinni työelämään? Kestävän kehityksen teemat eivät saa jäädä vain juhlapuheisiin. Myös toimenpiteet niin valtakunnan kuin paikallistasollakin on tehtävä siten, että nuorille annetaan mahdollisuus kestävästi kehittää itseään niin fyysisesti kuin kognitiivisestikin kohti tulevaa ammattiaan. Oma tuttu ja turvallinen liikunnanopettaja sekä säännöllinen, koko opiskeluajalle hajautettu liikunnanopetus myös ammatillisessa koulutuksessa on edellytys tähän.

Terhi Huovinen